Sosionomi-koulutuksen Perhetyö ja lastensuojelu opintojaksolla pidimme jo perinteeksi muodostuneet menetelmämessut keväällä 2026. Menetelmämessupäivänä tutustuimme useisiin erilaisiin menetelmiin, saimme niistä tietoa ja pääsimme myös harjoittelemaan niiden käyttöä erilaisten tehtävien kautta. Menetelmät soveltuvat hyvin esimerkiksi lastensuojelu- ja perhetyöhön. Päivä sisälsi monta mielenkiintoista menetelmäpistettä, ja oli huikeaa päästä itse kokeilemaan menetelmiä käytännössä. Oli myös ilo huomata, kuinka perehtyneitä ja osaavia pisteiden pitäjät eli meidän sosionomiopiskelijat olivat.
Kolme taloa
Yhdellä pisteellä esiteltiin Kolme taloa menetelmää. Weldin ja Parkerin (n.d.) mukaan menetelmän on kehittänyt vuonna 2003 Nicki Weld ja Maggie Greening Uudessa-Seelannissa. Se on lapsi- ja perhetyön menetelmä, jonka avulla lasten, nuorten ja perheiden näkemykset tuodaan mukaan arviointiin ja suunnitteluun. Kolmen talon mallin avulla tarkastellaan arjen huolia ja riskejä, turvallisuutta sekä toiveita ja unelmia. Menetelmä yhdistää piirtämisen ja sanoittamisen. Menetelmän kehittämisen taustalla vaikuttivat perheoikeuden tuomareiden kritiikki liian yleisistä lapsi- ja nuorisosuunnitelmista sekä vahvuusperustaisen työskentelyn yleistyminen, joka vaati tietoista ja vuorovaikutteista työotetta lastensuojelussa.
Mielestämme Kolme taloa -menetelmä on konkreettinen ja selkeä työväline lastensuojeluun ja perhetyöhön. Se tukee asiakkaan voimavarojen tunnistamista ja auttaa avaamaan keskustelua lapsen kanssa asiakaslähtöisellä ja vuorovaikutteisella tavalla. Menetelmässä lapsi käsittelee iloja, huolia ja toiveita visuaalisesti, mikä tekee työskentelystä luontevaa ja helposti lähestyttävää.
Demon avulla opimme käytännössä parin kanssa harjoittelemalla, miten Kolme taloa -menetelmää toteutetaan lapsen kanssa. Paperille piirrettiin kolme taloa: hyvien asioiden talo, huolien talo ja toiveiden talo. Jokaisen talon kohdalle asiakkaan roolissa oleva sai piirtää tai kirjoittaa asioita, joita hän kokee elämässään hyvinä asioina, huolina ja toiveina. Pohdimme omia voimavaroja, huolia ja toiveita sekä sitä, miten huolista voisi päästä eroon. Menetelmä oli mielestämme selkeä, osallistava ja helposti toteutettava, ja sen pohjalta työntekijänä olisi helpompaa avata keskustelua asiakkaan kanssa. Sen yksi parhaista puolista oli se, että keskustelua syntyi luontevasti ja menetelmää voi toteuttaa sekä kirjoittamalla että piirtämällä. Tämä tekee Kolme taloa -menetelmästä helpon ja hyödyllisen työvälineen lasten kanssa työskenneltäessä.
Verkostokartta:
Verkostokartta-pisteellä pääsimme perehtymään verkostokarttaan työkaluna. Menetelmässä käytetään joko valmiiksi paperille piirrettyä henkilön omakuvaa tai täysin tyhjää paperia, jonka keskelle asiakas kuvaa itsensä jollain tapaa. Itsensä ympärille aletaan listaamaan omia läheisiä ja merkityksellisiä ihmisiä omassa elämässä. Karttaan voidaan kirjata myös muita tärkeitä asioita, kuten harrastuksia, työ ja lemmikit.
Menetelmä on havainnollistava ja auttaa huomaamaan omia voimavaroja ympäriltään. Verkostokartan avulla tulee näkyväksi, mitkä asiat elämässä kuluttavat ja mitkä tukevat jaksamista ja toimivat voimavaroja tuovina tekijöinä. Menetelmällä voidaan kartoittaa myös asiakkaan läheisverkostoa, ja se voi auttaa esimerkiksi palveluohjauksen suunnittelussa, jos asiakas on nimennyt karttaan hyödyllisiksi kokemansa palvelut.
Opimme menetelmän olevan osallistava ja asiakaslähtöinen toimintatapa. Verkostokarttaa tehdessä konkretisoitui, kuinka monissa erilaisissa verkostoissa työkalua voidaan hyödyntää. Oli myös mielenkiintoista kuulla verkostokartta-menetelmän historiasta ja sen synnystä.
Muksuoppi
Muksuopin kehitti 1990-luvulla Ben Furman, Tapani Ahola sekä erityislastentarhanopettajat Sirpa Birn ja Tuija Terävä. Menetelmän tavoitteena on tukea lasten ongelmien ratkaisua sekä sanoittaa asioita opittaviksi taidoiksi. Tavoitteena on myös vahvistaa yhteistyötä vanhempien kanssa. Muksuopin perusidea on se, että lasten kasvatus pohjautuu toimivaan yhteistyösuhteeseen lapsen ja vanhempien kanssa. Siinä keskistytään lapsen taitoihin ja onnistumisiin eikä ongelmiin ja epäonnistumisiin. (Lyhytterapiainstituutti Oy, n.d..)
Eräällä pisteellä perehdyimmekin Muksuoppiin. Esittelystä jäi mieleen lapsilähtöinen näkökulma, jossa lapsen haitallista käytöstä ei nähdä ongelmana, vaan seurauksena taidon uupumisesta, jota lapsi ei ole vielä sisäistänyt tai oppinut. Menetelmässä lapsen ongelma käännetään konkreettiseksi taidoksi, ja taidon oppiminen huomataan lapsessa ja tuodaan näkyväksi ilman syyllistämistä. Työote on motivoiva ja kannustava. Lähtökohtana on, että taitoja voidaan kehittää ja lapsen tehtävänä on opetella niitä aikuisen opastuksella. Menetelmän tukena toimii 15 askeleen reitti, jonka järjestystä voidaan muokata tilanteen mukaan. Kyseessä on turvallinen ja helppokäyttöinen menetelmä, jossa kodin ja päiväkodin tai koulun välinen yhteistyö korostuu. Uutta meille oli myös KidsApp-sovellus, joka on kehitetty Muksuopin tueksi. Tutustuimme sovellukseen ja koimme sen olevan hyödyllinen sekä opinnoissa että tulevassa työelämässä.
Elämänjana
Yksi mielenkiintoinen menetelmä oli elämänjana, joka osallistaa asiakasta aktiivisesti työstämään omaa tilannettaan. Menetelmässä keskeistä on nostaa esiin yksilön voimavaroja, myös menneisyydestä käsin. Elämänjana on osa narratiivista työotetta ja sen avulla asiakas voi kuvin tai tekstin avulla muodostaa janan omasta elämästään. Tarvaisen (2021) mukaan narratiiivisestä sosiaalityöstä puhuttaessa voidaan havaita, että asiakkaan eli tarinan kertojan ja työntekijän eli tarinan vastaanottojan välinen vuorovaikutussuhde rakentuu suhteessa valitsevaan narratiiviseen ympäristöön, jossa asiakas kertoo tarinaansa. Mielestämme elämänjana-menetelmä auttaa hahmottamaan elämän kulkua sekä tiettyihin elämäntilanteisiin liittyviä tunnetiloja luoden tarinan kerronnalle otollisen maaperän.
Elämänjanan vahvuutena on sen monipuolisuus. Se soveltuu lapsille ja perheille, mutta myös nuorille ja aikuisille. Menetelmä sopii erityisesti ihmisille, joilla on haasteita verbaalisessa ilmaisussa ja vuorovaikutuksessa, ja sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi piirtämällä, kirjoittamalla tai kuvien avulla. Menetelmän käyttö edellyttää kuitenkin luottamuksellista suhdetta asiakkaan ja ammattilaisen välillä, eikä se sovi kipeiden asioiden käsittelyyn ilman huolellista harkintaa.
Elämänjanan käyttö perustuu aina asiakkaan suostumukseen, ja erityisesti traumataustaisten asiakkaiden kohdalla menetelmän soveltuvuutta tulee arvioida tarkkaan. Vaikka elämänjana ideana oli meille osittain tuttu, useimmilla ei ollut käytännön kokemusta sen käyttämisestä. Menetelmä herätti pohtimaan myös muita mahdollisia käyttökohteita ja sen soveltamista erilaisiin tilanteisiin. Elämänjana jäi mieleemme yhtenä keskeisenä menetelmänä yhdessä verkostokartan ja täysin uutena tutustutun pelitarinan kanssa.
Pelitarina
Menetelmämessuillamme yksi mielenkiintoinen tutustumiskohde oli pelitarina. Yllätyimme siitä, että tällainenkin pelillinen menetelmä on olemassa, sillä se oli meille täysin uusi työskentelytapa. Pääsimme myös itse muistelemaan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän pelejämme. Pelitarinan tavoitteena on luoda esimerkiksi lastensuojelun asiakkaalle uusia kokemuksia ja oivalluksia omasta elämästä ja historiasta pelaamisen kautta.
Pelitarina on kehitetty Soccan eli Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen PRO SOS – uudenlaista sosiaalityötä yhdessä rakentamassa, Pääkaupunkiseudun osahankeessa 2018. Menetelmässä ideana on se, että työskentelyä muutetaan ongelmalähtöisestä ratkaisukeskeisemmäksi. Asiakasta ei nähdä ongelmapelaajana eikä ohjata lopettamaan pelaamista. Pelitarina on voimavaralähtöinen menetelmä, jota voidaan käyttää esim. palvelutarpeiden tunnistamiseen ja kuntouttavaan sosiaalityöhön. Menetelmää voi käyttää niin, että asiakkaan kanssa tehdään aikajana pelaamisesta. Aikajanassa voi käyttää myös kuvaa, ääntä tai videota. Tarkoituksena on kuulla asiakkaan oma elämäntarina pelaamisen kautta, esim. mitä on pelannut milloinkin ja kenen kanssa. (Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra , 2018.)
Pelitarina herätti monia huomioita. Pohdimme muun muassa sitä, että menetelmää voidaan käyttää parhaiten sellaisten asiakkaiden kanssa, joita pelaaminen oikeasti kiinnostaa. Menetelmän keskeinen ajatus on se, että asiakas on kertojan roolissa ja ammattilainen kuuntelijana, mikä lisää asiakkaan osallisuutta. Pelitarina ja elämänjana -menetelmät toimivat hyvin myös yhdessä, jolloin voidaan pohtia oman elämän tärkeitä pelejä eri ikäkausina. Menetelmän äärellä työskentely oli innostavaa ja toiminnallista, ja pääsimme myös konkreettisesti kokeilemaan pelaamista ottamalla matsin Mario Kartissa sekä työstämällä palapeliä.
Tulevaisuuden muistelu
Toisella pisteellä aiheena oli tulevaisuuden suunnittelu Tulevaisuuden muistelu -menetelmän avulla. Kukaan ryhmäläisistämme ei ollut aiemmin kuullut kyseisestä menetelmästä, joten sen käyttö oli meille uutta. Päällimmäisenä mieleen jäi tunne siitä, että menetelmän avulla halutaan tarjota apua ja välittää asiakkaalle kokemus siitä, että vaikeisiinkin tilanteisiin voidaan saada tukea. Vaikeatkin toiveet ja huolet ovat selätettävissä, ja mielikuvaharjoittelulla sekä tarkkaan ohjaavilla kysymyksillä on menetelmässä keskeinen rooli.
Tulevaisuuden muistelu -menetelmän piste oli rakennettu seesteiseksi ja visuaalisesti kauniiksi kokonaisuudeksi. Työskentelimme omien tulevaisuuden unelmien ja suunnitelmien parissa, ja osa ryhmästämme herkistyi tämän tärkeän teeman äärellä. Menetelmä koettiin toivoa luovaksi ja se sopii hyvin jonkin elämän osa-alueen tai tilanteen käsittelemiseen ja ratkaisemiseen.
Arki- ja viikonloppukello
Arki- ja viikonloppukello oli havainnollistava menetelmä arjen ja vuorokausirytmin hahmottamiseen. Menetelmä on monipuolinen ja sitä voidaan käyttää kaiken ikäisten kanssa työskennellessä. Se auttaa asiakasta hahmottamaan omaa arjen rytmiään ja ajankäyttöään.
Menetelmä oli meille uusi ja opimme sen soveltuvan erityisesti nepsy-asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Jokainen osallistuja piirsi kellon paperille ja lisäsi kellonaikojen kohdalle oman arjen aikataulunsa. Työskentelyn tukena käytettiin apukysymyksiä, kuten pohdintoja sosiaalisen median käytöstä, jotka auttoivat jäsentämään arkea tarkemmin.
Loppusanat
Menetelmämessupäivä oli kaiken kaikkiaan erittäin opettavainen ja antoisa. Päivän aikana opimme hahmottamaan erilaisia työkaluja sosionomin työn tueksi ja tutustuimme useisiin uusiin menetelmiin hyödynnettäväksi tulevassa työelämässä. Menetelmien lisäksi opimme myös niiden taustalla olevia teorioita ja ymmärsimme paremmin niiden merkitystä sosiaalialan asiakastyössä.
Monia menetelmiä yhdisti asiakaslähtöisyys sekä se, että niiden käyttö vaatii riittävästi aikaa, luottamussuhdetta ja asiakkaan aktiivista osallistumista. Ohjaajan rooli on menetelmissä enemmän tukena, kun asiakas itse pohtii ja työstää teemoja ilman johdattelua. Opimme myös, että menetelmiä on monille eri asiakasryhmille ja niitä voidaan soveltaa tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Menetelmien käyttö perustuu tutkimukseen ja näyttöön, mikä tekee niistä luotettavia asiakastyössä.
Päivän aikana oli mukavaa päästä vaihtamaan ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa, mikä mahdollisti yhteistä reflektiota menetelmistä ja niiden käytöstä. Erityisesti oma aiheemme, tulevaisuuden muistelu -menetelmä, alkoi kiinnostaa entistä enemmän ja saimme siihen uusia näkökulmia yhteisen keskustelun myötä. Oli myös arvokasta huomata, että monet menetelmät ovat toteutettavissa ilman suuria välineitä, kunhan ohjaajalla on osaamista niiden käyttöön.
Menetelmämessuilla pääsimme konkreettisesti kokeilemaan menetelmiä käytännössä, mikä vahvisti oppimista ja antoi ideoita siitä, miten voimme hyödyntää niitä esimerkiksi tulevissa harjoitteluissa ja työelämässä. Päivä oli mielenkiintoinen ja onnistunut kokonaisuus, ja erityisesti mieleen jäivät muiden ryhmien perehtyneet esitykset sekä menetelmien monipuolisuus asiakastyössä. Kiitos mielenkiintoisesta päivästä järjestäjille.
Lähteet:
Lyhytterapiainstituutti Oy (N.d.): Muksuopin lyhyt historia. Saatavilla 7.5.2026 https://muksuoppi.fi/?page_id=531
Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke – Sokra (2018): Arvio toimintamallista: Pelitarina sosiaalityön välineenä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.innokyla.fi/sites/default/files/2020-03/Sokran%20arvio%20toimintamallista_Pelitarina%20sosiaality%C3%B6n%20v%C3%A4lineen%C3%A4_14.9.2018.pdf
Tarvainen, M. (2021): Narratiivinen sosiaalityö – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Janus vol. 29 (4) 2021, 332–348. https://journal.fi/janus/article/view/97257/66255
Weld, N. & Parker, S. (n.d.): Using the ‘Three Houses’ Tool. Involving Children and Young People in Child Protection Assessment and Planning. SP Consultancy. https://www.mefirst.org.uk/wp-content/uploads/2019/04/three_houses_booklet_updated.pdf
Tekijät:
Sosionomi-opiskelijat:
Marika Kinnunen, Päivi Halonen, Janette Kumpulainen, Eveliina Härkönen ja Marja Leinonen, Miia Komulainen, Titta Kirkanen, Marianna Kuosmanen ja Riina Korolainen, Heidi Jehimoff, Roosa Hiltunen, Linda Heikkinen, Mervi Huttunen ja Eveliina Hirvonen, Jenniliina Paasonen, Jenni Tikkanen, Inka Vahtola, Ninni Härkönen, Hannele Polvinen, Carina Pääkkönen, Anna Räisänen, Elina Simola, Saara Soininen, Milla Kajasniemi, Virpi Keränen, Anne Lotvonen, Liisa Ohenoja ja Piiku Pikkarainen
Kajaanin ammattikorkeakoulun lehtorit:
Kaisa Kepanen ja Veera Rinne
Jälkihuomautus
Opiskelijat tuottivat pienryhmissä tämän blogitekstin kokemusosuudet osana Perhetyö ja lastensuojelu- opintojakson menetelmämessujen oheistehtävää. Opiskelijat kirjoittivat omat luonnoksensa tehtäväksi annon pohjalta ja niistä koottiin yhtenäinen kokonaisuus. Blogikirjoituksen teossa on hyödynnetty Copilot tekoälyä tekstin yhtenäistämiseen ja selkeyttämiseen. Tekoälyn tekemää muokkausta on arvioitu kriittisesti ja pyritty säilyttämään opiskelijoiden omat alkuperäiset ilmaukset. KAMKin ohjeistuksen mukaan tekoäly on tulevaisuuden työkalu ja sen vuoksi sen käyttöä opetellaan myös osana opetusta.