Pohdin pitkään, voiko viestintää, esiintymistä ja itseilmaisua harjoitella jotenkin toisella tavalla ammattikorkeakoulussa kuin perinteisesti luokkaopetuksessa. Talviteatteri-opintojakson idea syntyi siitä, että halusimme rikkoa tuota perinteistä kaavaa ja tarjota opiskelijoille uudenlaisen tavan kehittää vuorovaikutustaitojaan. Vapaavalintaiselta kurssilta opiskelijat saavat mukaansa valmiuksia, joita he voivat hyödyntää myöhemmin työelämässä.
Talviteatterissa yhden lukukauden aikana valmistettiin näytelmä, joka esitettiin yleisölle huhtikuun viimeisenä tiistaina kahdesti. Opintojakso alkoi tammikuussa ja tapasimme ryhmän kanssa viikoittain. Huhtikuussa esitysten jälkeen näimme opintojakson konkreettisen lopputuloksen – iloisia ja onnellisia opiskelijoita, jotka ihmettelivät, kuinka tämä jo nyt päättyi.
Talviteatteri-opintojakso sisälsi kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden sekä kestävän kehityksen tavoitteita (Arene, 2022). Saimme ensimmäiselle pilottikurssille yhteensä 14 innokasta ja uteliasta opiskelijaa. Opiskelijat edustivat kuutta eri kansallisuutta ja opetuksessa käytimme pääkielenä englantia.
Opintojakson alussa useat olivat epäileväisiä, mutta prosessin edetessä luottamus, yhteistyö ja yhteys vahvistuivat. Metodina vuorovaikutuksen opettamiseen käytettiin improvisaation tekniikkaa. Improvisaatiossa luottamus, kuunteleminen ja läsnäolo sekä yhdessä tekemisen ja kokemisen tunteet ovat hyvin tärkeässä roolissa (Kakko, 2020, 10). Toisena opettajana sekä ohjaajana kurssilla toimi lehtori Iina Korhonen, jolla on vahva kokemus tällä tekniikalla toteutetuista näytelmistä.
Näytelmällä ei ollut valmista käsikirjoitusta, vaan se valmistettiin improvisoitujen kohtausten kautta. Aluksi keräsimme opiskelijoilta tilanteita ja ajatuksia, mitä missäkin voisi tapahtua. Sitten ryhdyimme harjoittelemaan tilanteita improvisoiden. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että meillä ei ollut ulkoa opeteltuja repliikkejä, vaan ne syntyivät siinä hetkessä, kun olimme tilannetta harjoittelemassa. Lopulta näytelmä rakentui opiskelijoiden kanssa käytyjen ideointikeskustelujen ja tilannekohtausten yhteisen järjestämisen kautta.
Kakon (2020, 8) mukaan improvisaatioon voi ryhtyä ilman näyttelijän kokemusta ja voi kokea paineita, jännitystä sekä onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia. Ohjaaja Iina Korhonen toi tunneilla esiin, että improvisaatiossa voi haastaa itseään ja kokeilla sellaista roolia, mikä ei tuntuisi luontevalta todellisessa elämässä. Hän muistutti opiskelijoita myös siitä, että kenenkään ei tarvitse tehdä mitään, mikä tuntuu pahalta tai vastenmieliseltä. Tämä lisäsi psykologisen turvallisen tilan tunnetta harjoituksissa.
Talviteatterin opintojaksopalautteessa yksi opiskelija kuvasi kurssia: ”Näytteleminen eri rooleissa antoi meille mahdollisuuden nähdä oma persoonallisuutemme eri näkökulmista ja ymmärtää itseämme paremmin. Toinen arvokas osa tätä kokemusta oli uusien ihmisten tapaaminen ja monien hyvien ystävien saaminen.”
Tuo opiskelijan kokemus opintojaksosta vahvistaa kulttuurien välisen yhteiselon edistämistä. Opetushallituksen (n.d.) mukaan kulttuurien välinen kasvatus tähtää passiivista yhteiseloa syvemmälle kestävään elämäntapaan monikulttuurisissa yhteiskunnissa. Se painottaa ymmärrystä, kunnioitusta ja rakentavaa vuorovaikutusta eri kulttuureista tulevien ryhmien välille dialogin kautta.
Opettajana myös minä olin asettanut itselleni pari tavoitetta tälle opintojaksolle. Ne liittyivät ennen kaikkea improvisaatioon ja heittäytymiseen eli elämysalueelle siirtymiseen sekä uuden oppimiseen. Toimin opintojaksolla sekä apuopettajana että esimerkkinä heittäytymiseen, kun minulla oli pieni rooli näytelmässä. Selvisin kokemuksesta hengissä ja sain improvisaatiosta uusia ideoita mukaani. Oppimisen tavoitteeni kohdistui eri lähtökohdista ja kulttuureista tulevien tyyppien ymmärtämiseen. Opiskelijoiden kassa jutellessa huomasin sen, että epätäydelliselläkin kielitaidolla voi pärjätä. Tämä oli minulle hyvin tärkeä pedagoginen oivallus.
Talviteatteri toteutuu jatkossakin ja edelleen on avoin koko KAMKin henkilöstölle. Toivommekin, että saamme ensi keväänä mukaan myös muuta ammattikorkeakoulun henkilöstöä. Opettajille tämä kurssi voi toimia myös oman pedagogiikan avartajana.
Talviteatterin opintojaksopalautteessa kiteytyy jotakin olennaista. Yksi opiskelija totesi: ”En oikein tiedä voiko Talviteatteria kutsua kurssiksi, koska se oli niin hauskaa.” Toinen puolestaan kuvasi ajatuksiaan näin: ”Se tuntui enemmän kuin vain kurssilta, siitä tuli elinikäinen kokemus, jonka tulemme aina muistamaan.”
Talviteatteri sai aikaan hyvää pöhinää ja onnistumisen kokemuksia niin opiskelijoille kuin opettajille. Pilottitoteutus synnytti innostusta, oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia sekä opiskelijoille että opettajille. Tästä on hyvä jatkaa.
Opiskelijoilta on kysytty lupa käyttää heidän palautettaan blogitekstissä.
Lähteet
Arene. (2022). SUOSITUS AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEISISTÄ KOMPETENSSEISTA JA NIIDEN SOVELTAMISESTA. Saatavilla 7.5.2026 https://arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572
Kakko, S. (2020). Improvisaatio aikuisten leikkinä : vuorovaikutustaitojen ja esiintymisrohkeuden kehittäminen improvisaation avulla. AMK-opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004084801
Opetushallitus. (N. d.). Kestävän kehityksen keskeiset käsitteet. Saatavilla 14.5.2026 https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/kestavan-kehityksen-keskeiset-kasitteet