Kuva 1. Digipedagogiikan haasteita ratkomassa. (Lähde: Pixabay)
”Haluamme huolehtia siitä, että jokaisella on taustastaan tai koulutuksestaan riippumatta mahdollisuus oppia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa – juuri omaan tarpeeseen ja tilanteeseen sopivalla tavalla.” (Digivisio 2030) Korkeakoulujen opintotarjontana tunnistettu formaali opintopisteytetty koulutus ja täydennyskoulutus ovat saamassa rinnalleen uuden tunnistettavan opintotarjonnan, kun Digivisio-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehityskohteiksi nostetut in- ja non-formaalit jatkuvan oppimisen tuotteet näkevät päivänvalon Opin.fi-palvelussa keväällä 2025. Tutkinto-opiskeluun ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan kiinnittyneille korkeakouluille on tullut tätä kautta haastetta ja samalla tilaus tarkastella koulutusta, tutkimuksen ja opetuksen vaikuttavuutta ja omia prosessejaan, mutta myös tällaisen opintotarjonnan merkityksellisyyttä uudesta jatkuvan oppijan näkökulmasta.
Mitä se in- ja non-formaali tarjonta sitten on, josta nyt puhumme? Ensimmäinen ajatus on, että se on olemassa jo, se pitää vain tunnistaa ja tehdä näkyväksi ja saavutettavaksi. Sitä syntyy tutkimuksessa ja kehityksessä koko ajan, mutta yhtä hyvin sitä voisi vielä enemmän syntyä opetuksessa, hallinnossa, tukipalveluissa ja verkostoyhteistyössäkin. Se on korkeakoulujen tekemää tutkimus- ja kehittämistyötä ja korkeakoulun asiantuntijoiden erityisosaamista, joka voidaan avata erilaisten tapahtumien, seminaarien, webinaarien tai vaikkapa blogien, podcastien ja raporttien kautta laajasti ja vaikuttavasti.
Oppijalle korkeakoulujen in- ja non-formaali tarjonta voi olla merkitykseltään oman osaamisen täydentämistä työn, opintojen tai arjen kysymyksissä. Jatkuva oppija tarvitsee erilaisia koulutustuotteita. In- ja non-formaali tarjonta voi auttaa saavuttamaan uusimman tiedon nopeasti ja juuri sillä hetkellä olevaan tarpeeseen. Pienet osaamiskokonaisuudet, vielä pienemmät mikrokokonaisuudet, moduuleihin koottu tarjonta ja vielä niin, että tarjonnassa olisi mietitty osaamisen kasvun pinoutuvuutta, voivat näkyä myös lopulta korkeakoulussa suoritettuina opintoina ja opintopisteinä.
Koulutuksen tarjoajalle tämä toki tuo haasteita siihen, miten tällaisia erilaisia kokonaisuuksia pystyttäisiin tuottamaan ja hallitsemaan. Hyvin suunniteltuina prosesseina ja sisältöinä ratkaisu voisi kytkeytyä opetussuunnitelmiin. Voisivatko nämä erilaiset koulutustuotteet olla osa myös opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista tekemistä? Pedagogisesti laadukkaasti tuotettuja, päivittyviä sisältöjä syntyy varmasti esimerkiksi tutkimuksen ja opetuksen tai opetuksen ja työelämän yhteistyössä. Unohtaa ei sovi myöskään korkeakouluissa aika tyypillisiä pedagogisia tukipalveluita, joilla on valmius auttaa pedagogisen ja digipedagogisen laadun tuottamisessa opintoihin. Moduuleihin ja pinoutuvaksi suunniteltu tarjonta voisi tuoda mahdollisuuksia oppijalle omaan tahtiin oppimiseen ja toisaalta sopivia hetkiä yhdessä oppimiseen. Samalla saisimme uusia mahdollisuuksia myös tutkinto-opiskelijalle kiinnittyä opinnoissaan työelämään, verkottua ja tutustua jatkuvan oppimisen ihmeelliseen maailmaan. Ajatus voi haastaa opettajuutta ja työelämääkin rikkomaan rajoja ja osallistumaan. Digivisio-hankkeessa on päästy seuraamaan in- ja non-formaalin tarjonnan kehittymistä korkeakouluissa, ja voidaan todeta, että siellä on sekä tilausta uusille ajatuksille tarjonnan hyödyntämisestä, että kykyä uudistaa sitä. Laadusta korkeakoulut, työelämä ja oppijat haluavat pitää kiinni ja in- ja non-formaalissa tarjonnassa tämä on yhtä isossa merkityksessä kuin formaalissa koulutuksessa nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa.
Formaalilla, informaalilla ja non-formaalilla oppimisella on keskeinen rooli erilaisissa oppimistilanteissa, erityisesti digipedagogiikan, jatkuvan oppimisen ja aikuiskoulutuksen yhteydessä.
Mitä termit formaali, informaali ja non-formaali oppiminen tarkoittavat?
- Formaalilla oppimisella viitataan yleensä viralliseen ja rakenteelliseen oppimiseen, joka tapahtuu oppilaitoksissa ja perustuu määriteltyihin opintosuunnitelmiin. Tämä oppiminen johtaa usein opintopisteisiin, tutkintoon tai sertifikaattiin ja sisältää selkeät arviointimenetelmät.
- Informaali oppiminen tapahtuu arjessa ja on luonteeltaan usein satunnaista ja epävirallista. Se ei seuraa ennalta määriteltyjä oppimistavoitteita, vaan perustuu yksilön omaan uteliaisuuteen ja kokemuksiin.
- Non-formaali oppiminen on puolestaan epävirallista, mutta suunniteltua. Non-formaali oppiminen voi tapahtua esimerkiksi työpajoissa, mikrokursseilla, podcastien kautta tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa, joissa on oppimistavoitteita, mutta jotka eivät välttämättä johda viralliseen pätevyyteen tai esim. opintopisteytettyihin suorituksiin.
Keskeisimmät laatukriteerit
Oppimisen tavoite, saavutettavuus, monimuotoisuus ja käytettävyys määrittelevät keskeisimpiä digipedagogiikan laatukriteereitä. Näitä kriteereitä hyödyntämällä voidaan tukea erilaisten nonformaaliin ja informaaliin oppimiseen suunniteltujen materiaalien pedagogista laatua korkeakouluympäristössä. Keskeisimmät kriteerit ovat (Digivisio 2030, Digipedagogiikan laatukriteerit työkirja 2024.):
- Tutkimusperustaisuus: Oppisisältöjen tulee perustua ajantasaiseen ja luotettavaan tutkimustietoon.
- Modulaarisuus: Sisällöt ovat helposti jaettavissa pienempiin kokonaisuuksiin ja yhdistettävissä eri oppimistavoitteisiin.
- Monimuotoisuus: Oppiminen huomioi erilaiset oppimistaustat ja mahdollistaa joustavan opiskelun ajasta ja paikasta riippumatta. Materiaalit voidaan tarjota eri formaateissa, kuten videoina, teksteinä ja podcasteina, jotta erilaiset oppijat voivat hyötyä niistä omalla tavallaan.
- Saavutettavuus: Digitaaliset oppimisympäristöt ja materiaalit täyttävät saavutettavuusvaatimukset, mukaan lukien tekstivastineet ja riittävät kontrastit.
- Käytettävyys: Materiaalien tulee olla selkeitä, loogisia ja helposti navigoitavia oppimisalustoilla. Johdonmukainen rakenne ja selkeä oppimispolku oppimisympäristössä auttavat oppijoita hahmottamaan sisällön ja etenemään itsenäisesti
Informaalin ja formaalin oppimisen erot
Formaalin ja informaalin oppimisen erot näkyvät erityisesti rakenteessa ja tavoitteellisuudessa. Formaalissa oppimisessa tavoitteet ja arviointikriteerit on asetettu ennalta, kun taas informaali oppiminen on usein kokemuspohjaista eikä välttämättä sisällä selkeitä arviointimenetelmiä. Lisäksi formaali oppiminen tapahtuu yleensä oppilaitosmaisissa ympäristöissä, kun taas informaali oppiminen voi tapahtua missä tahansa, missä oppijalla on tilaisuus oppia.
Digivisio2030 määrittelemät digipedagogiikan laatukriteerit auttavat tukemaan sekä formaalin että informaalin oppimisen laadukkuutta ja oppimiskokemuksen kehittämistä oppijoille. Seuraavassa pääset hyppäämään teemaan konkreettisten esimerkkien kautta.
Koulutuskokonaisuuksien luominen MFamk-hankkeessa
Hankkeessamme kolme toimijaa eri puolilta Suomea, eri taustoilla, lähtivät yhdessä luomaan jotain uutta. Halusimme altistaa itsemme toisenlaiselle ajattelulle, oman työmme kyseenalaistamiselle, jotta myös me hanketoimijat opimme uudenlaisia ajattelutapoja. Tavoitteenamme oli yhdistää opettajien pedagoginen osaaminen ja yritysten omistama yhteisö kaikkine verkostoineen, luoda ja tuoda tuoretta tietoa kaikkien saataville. Omalta pieneltä osaltamme halusimme vaikuttaa siihen, että koulutusta saisi kuka tahansa, nopeasti akuuttiin tarpeeseen ja koulutus olisi joustavasti saavutettavissa, ajasta ja paikasta riippumattomasti. Koulutuskokonaisuuksien rakentaminen lähti liikkeelle tutustumisella uusiin, juuri rakennettuihin digipedagogiikan laatukriteereihin ja niiden soveltamiseen käytännön työssä, koulutusten suunnittelussa, rakentamisessa ja arvioimisessa.
Koulutuksemme tulevat olemaan täysin itsenäisesti, verkossa suoritettavia kokonaisuuksia. Suunnittelutyö on tehtävä huolellisesti, jotta jälki on laadukasta ja oppiminen tehokasta ja oppijaa motivoivaa. Jo heti alkumetreillä eteemme tuli useita kysymyksiä, joita lähdimme yhdessä ratkomaan.
Materiaalin on perustuttava ajantasaiseen ja luotettavaan tutkimustietoon. Millä menetelmillä arvioimme ja varmistamme käytettävän tiedon luotettavuus? Jos meillä on usean yrityksen hyväksi havaitut ja tehokkaat menetelmät, joilla on saavutettu kasvua, mutta asiasta ei löydy tutkimuksia, milloin voimme todeta lähteet luotettaviksi. Tällaiset yrityksen hyväksi havaitut ja tehokkaat menetelmät, joilla on saavutettua kasvua, ovat erinomaisia case-esimerkkejä tukemaan, murtamaan pintaa ja aiheuttamaan kriittisiä pohdintoja suhteessa olemassa olevaan tutkimustietoon – ehkä myös jatkossa synnyttämään uutta tutkimusta. Arvokasta tietoa korkeakouluopinnoissa käsiteltäväksi.
Modulaarisuus huomioitiin hiomalla useaan kertaan koulutuskokonaisuuksia, ensin rakentamalla päämoduulit, jotka jaettiin pienempiin kokonaisuuksiin. Oppijan eteneminen, kokonaisuuksien ja pienempien osioiden hahmottaminen huomioitiin rakentamisessa, jolloin käytettävyys helpottui ja oppijan on helpompi surffailla kurssiviidakossa. Saavutettavuutta ja etenemistä helpotettiin myös visuaalisin tavoin, eli pyrittiin luomaan selkeät polut koulutuksesta toiseen. Tässä apuna käytettiin kuvittajaa, jonka tuottama kuvitus auttaa huomioimaan myös visuaalisia oppijoita. Kuvituksissa avautuu koulutuskokonaisuuden rakenne ja sen liityntä toisiin kokonaisuuksiin. Monimuotoisuus varmistettiin käyttämällä erilaisia opetusmenetelmiä, tämän hetken opettajien omien opetusvideoiden lisäksi Suomen ykkösasiantuntijoiden opetusvideoita, yritysesimerkkejä, erilaisia tehtäviä ja monivalintatenttejä. Näiden asiantuntijoiden käytön mahdollisti Marketing Finlandin laaja yhteistyökumppanien verkosto.
Uusi mahdollisuus
Opettajien työ on murroksessa. Jatkuvasti tiukkenevat resurssit ovat vieneet opettajilta mahdollisuuden tehdä laadukasta työtä ja valmistautumistyöstä luentoja varten, aikaa ei enää käytännössä ole. Tämä hanke ja sen aikana luotavat opintokokonaisuudet ovat mahdollistaneet mukana oleville opettajille tilaa keskittyä uuden tiedon etsimiseen ja sen hyödyntämiseen – niin hankkeessa kuin omassa opetustyössä. Saimme nauhoittaa, editoida, luoda uusia opetusvideoita, opetella uusia tehtävätyökaluja niiden samojen usean vuoden käytössä olleiden tenttityökalujen rinnalle samalla heijastaen sen yritysten edustajien arjen toimintoihin.
Vastavuoroisesti ympäristössä, jossa on eri alojen edustajia, on oltava valmis olemaan avoimia, antamaan tilaa uudelle. Herkästi sulkeudumme omaan poteroomme ja katselemme sieltä silmät tihruttaen tilannetta omasta näkökulmastamme. Pistämme vastaan, jos joku astuu varpaillemme ja ehdottaa jotain aivan uutta tapaa toimia tai edetä. Kannattaa kuunnella, eikä heti väittää vastaan, joskus myös jokin toinen tapa saattaa toimia.
Hyväksy erilaisuus. Tiimi, joka tulee erilaisista ympäristöistä, on valtava rikkaus. Vaikka aina se ei siltä tunnu. Aikataulua vahtiva satakuntalainen saattaa yllättyä, millaista luovuutta kainuulaisesta kuoriutuukaan, kun annetaan tilaa ja aikaa luoda. Jopa satakuntalainenkin saattaa joskus löytää pienen hitusen luovuutta itsestään, kunhan hellittää aikataulustaan
Kuva 2. Tulevaisuuden kouluttajia ihmettelemässä laatukriteereitä. (Lähde: Pixabay)
Tämä on jatkuvan oppimisen pedagogiikkaa käsittelevä blogisarja, joka jakautuu kolmeen osaan. Blogin ensimmäisessä osassa käsiteltiin oppimista sekä jatkuvan oppimisen paradigmaa ja sen mahdollisuuksia koulutusta ohjaavana oppimiskäsityksenä. Integroituuko tämä paradigma työelämän tarpeisiin? Blogin toisessa osassa perehdytään, millaista pedagogiikkaa ja tapaa toimia jatkuvan oppimisen toteuttaminen edellyttää. Blogisarjan viimeisessä osassa käsitellään informaalin ja nonformaalin koulutusmateriaalin laatutekijöitä ja käytännön vinkkejä koulutuksiin ja hanketoimintaan materiaalin tuottamiseksi.
Lähteet
Digivisio 2030 Hankesuunnitelma 2021–2024. Saatavilla 20.12.2024: https://digivisio2030.fi/wp-content/uploads/2022/06/Digivisio-2030-hankesuunnitelma_2021_2024.pdf
Digipedagogiikan laatukriteerit työkirja. 2024. Työkirjan ovat tuottaneet yhdessä Digivision pilottikorkeakoulut ja hanketoimisto. Saatavilla 20.12.2024: https://digivisio2030.fi/laatukriteerit/
Kuvat: Pixabay