Blogikirjoitus on alunperin julkaistu osana Humakin “Väläyksiä Humakista 9”-julkaisua: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020310938
Miten korkeakoulut voivat varmistaa, että niiden toiminta todella vastaa yhteiskunnan tarpeisiin ja edistää vaikuttavuutta. Tähän kysymykseen etsitään vastausta 4Q-hankkeessa, jossa neljä suomalaista ammattikorkeakoulua kehittää yhdessä korkeakoulujen vaikuttavuutta ja vaikuttavuuden johtamisen mallia. Korkeakoulujen johtaminen ja toiminnan ohjaus voidaan perustaa vaikuttavuudelle, sen arvioimiselle ja edelleen kehittämiselle.
Vaikuttavuustutkimus on kehittynyt nopeasti viime vuosina. Perinteiset mallit, kuten logiikkaketjut ja kontribuutiotarkastelut (Mayne, 2001; Funnell & Rogers, 2011), tarjoavat edelleen tärkeän pohjan ymmärtää, miten muutos tapahtuu. Uudempi tutkimus on kuitenkin korostanut, että vaikuttavuus muodostuu monimutkaisissa käytännöissä ja infrastruktuureissa (Power, 2015), eri tieteenalojen omaleimaisista kontribuutioista (Hazelkorn, 2014) sekä avoimesta, ekosysteemisestä vuorovaikutuksesta yhteisöjen kanssa (Benneworth & Olmos-Peñuela, 2022; Jongbloed, Enders, & Salerno, 2008). Tätä kokonaisvaltaista näkemystä tukee myös kirjallisuus, joka korostaa tuottavia vuorovaikutuksia vaikuttavuuden ytimenä (Spaapen & van Drooge, 2011). Sitran julkaisut “Vastuullisuuden tulevaisuus” ja ”Hyvän Mitta – Vaikuttavuuden jäljillä” tuovat tutkimukselliset oivallukset käytännön menetelmiksi, joiden avulla organisaatiot voivat suunnata toimintaansa yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja johtaa vaikuttavuudella.
4Q on Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK), Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak), Arcadan ja Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) yhteishanke, jossa kehitetään vaikuttavuuden johtamisen mallia korkeakoulujen muodostamalle konsortiolle. Näissä oppilaitoksissa opiskellaan muun muassa sosiaali-, terveys-, hyvinvointi- ja liikunta-alaa, liiketaloutta, humanistista alaa, kulttuurialaa, taide- ja media-alaa sekä tekniikkaa.
4Q-hanke koostuu viidestä työpaketista, joista yksi vaikuttavuuden työpaketti toimii ikään kuin “liimana” – se kokoaa yhteen kaikkien työpakettien vaikutustavoitteet ja mittarit. Korkeakoulut pyrkivät yhdessä sovittuihin vaikutus- ja vaikuttavuustavoitteisiin, joilla vastataan yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten kestävyysvajeeseen ja osaajapulaan. Tarkoitus on kuvata korkeakoulujen vertailukelpoiset vaikutus- ja vaikuttavuusmittarit. Hankkeen kehittämismenetelmänä hyödynnetään kuviossa 1 esitettyä vaikuttavuuskehikkoa, joka etenee viiden vaiheen kautta: tarve, tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit, vaikutusten seuranta sekä vaikuttavuus.
Kuvio 1. Vaikuttavuuskehikko
Tavoitteita mitataan sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden mittareilla, kustannustehokkuudella sekä vaikuttavuusmallin seurannan ja raportoinnin integroitumisella tietojärjestelmiin.
Malli määrittelee kaksi keskeistä vaikutustavoitetta: työn tuottavuuden parantumisen korkeakoulujen aloilla sekä työvoiman määrän vastaavuuden tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Näiden toteutuessa saavutetaan mallin keskeisin vaikuttavuustavoite eli työvoiman osaamispääoman kestävä kasvu.
Kohti vaikuttavuusperustaista toimintakulttuuria
Vaikuttavuusperustainen toiminta on avain julkishallinnon tuottavuuden kasvuun, sillä se siirtää fokuksen suoritteista tavoiteltuihin vaikutuksiin. Tämä ohjaa innovoimaan tehokkaampia tapoja saavuttaa tavoitteet. Vaikuttavuusperustaisen toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää, että vaikuttavuus integroidaan järjestelmällisesti osaksi toiminnan johtamista ja kehittämistä. Kyse ei ole kertaluonteisesta projektista, vaan jatkuvasta prosessista, jossa organisaation voimavarat kohdennetaan sinne, missä ne tuottavat suurimman vaikutuksen.
Vaikuttavuutta mitataan ja arvioidaan järjestelmällisesti selkeiden mittareiden ja seurantajärjestelmien avulla. Johtamisessa päätöksenteko perustuu dataan ja tietoon todellisista vaikutuksista ja niiden taustasyistä. Olennaista on, että koko organisaatio ymmärtää yhteisen vaikuttavuustavoitteen ja sitoutuu siihen. 4Q Tarpeeksi hankkeessa on tunnistettu yhteiskunnallinen tarve korkeakouluille. On havaittu, että työn tuottavuus ei ole kasvanut palvelualoilla ja se toimii kestävän kasvun jarruna (Kokkinen, Jalasjoki & Obstbaum 2025). Työvoimapulan ratkaiseminen Suomen väestön vähentyessä ja vanhentuessa luo haasteita ylläpitää hyvinvointivaltiota. Lisäksi yksi havaittu tarve on opiskelijoiden vaihtuvuuden vähentäminen.
4Q konsortiossa kumppanuudessa asetettiin vaikutus- ja toiminnalliset tavoitteet. Tavoitteena on, että korkeakoulujen johtaminen ja toiminnanohjaus voidaan perustaa vaikuttavuuden seurantaan sekä yhteiskunnallisten hyötyjen saavuttamiseen. Hankkeessa tuotetaan vaikuttavuuden johtamisen ja ohjaamisen menetelmät sekä laaditaan johtamisen malli koko konsortiolle.
Vaikuttavuuden johtamisen työpaketti 4 kokoaa yhteen kaikki konsortion ammattikorkeakoulut. Työpaketissa kehitettävän seurantamallin tavoitteena on tehostaa toimintaa ja lisätä opintojen mukaisille aloille sijoittuvien määrää. Mittareina käytetään valmistuneiden ja alalle sijoittuneiden määrän kasvua vuoden 2024 tasoon verrattuna sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin kehittymistä.
Lisäksi tavoitteena on, että palveluiden resurssit kohdentuvat kestävästi ja korkeakoulujen johtamisjärjestelmä tukee osaamistarpeiden ennakointia sekä vaikutusten tuottamista. Näitä -hanke kehittää mallia, jossa nämä elementit yhdistyvät käytännön toiminnaksi. Se ei ole vain mittareiden keräämistä, vaan kokonaisvaltaista tapaa ajatella korkeakoulun roolia yhteiskunnassa, ja johtaa toimintaa niin, että todellinen, mitattava muutos toteutuu.
Lähteet
Benneworth, P., & Olmos-Peñuela, J. (2022). An openness framework for ex ante evaluation of societal impact of research. Research Evaluation, 33, rvac023. https://doi.org/10.1093/reseval/rvac023
Funnell, S. C., & Rogers, P. J. (2011). Purposeful program theory: Effective use of theories of change and logic models. Jossey-Bass.
Hazelkorn, E. (2014). Making an impact: New directions for arts and humanities research. Arts and Humanities in Higher Education, 14(1), 25–44. https://doi.org/10.1177/1474022214534475
Hyvän Mitta. (2019). Hyvän mitta: Työkirja vaikuttavuuden suunnitteluun ja arviointiin. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/hyvan-mitta-tyokirja/
Jongbloed, B., Enders, J., & Salerno, C. (2008). Higher education and its communities: Interconnections, interdependencies and a research agenda. Higher Education, 56(3), (s.303–324). https://doi.org/10.1007/s10734-008-9128-2
Kokkinen, A., Jalasjoki, P. & Obstbaum, M. (2025). Työikäisen väestön supistuminen ja heikko tuottavuus painavat Suomen pitkän ajan kasvunäkymää. Pitkän aikavälin ennuste. Suomen pankki. https://www.eurojatalous.fi/fi/2025/artikkelit/tyoikaisen-vaeston-supistuminen-ja-heikko-tuottavuus-painavat-suomen-pitkan-ajan-kasvunakymaa/
Mayne, J. (2001). Addressing attribution through contribution analysis: Using performance measures sensibly. Canadian Journal of Program Evaluation, 16(1), (s. 1–24).
Power, M. (2015). How accounting begins: Object formation and the accretion of infrastructure. Accounting, Organizations and Society, 47, 43–55. https://doi.org/10.1016/j.aos.2015.10.005
Sitra. (2022). Vastuullisuuden tulevaisuus: Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/vastuullisuuden-tulevaisuus/
Spaapen, J., & van Drooge, L. (2011). Introducing ‘productive interactions’ in social impact assessment. Research Evaluation, 20(3), (s. 211–218). https://doi.org/10.3152/095820211X12941371876742