Jatkuvan oppimisen pedagogiikka korkeakouluissa on toinen osa kolmeosaista blogisarjaa. Blogissa käsitellään jatkuvan oppimisen pedagogiikan merkitystä korkeakouluille ja sitä, mitä jatkuva oppiminen edellyttää koulutukselta, opettajuudelta, työelämäyhteistyöltä ja työelämän yhteydessä tapahtuvalta oppimiselta. Lue blogisarjan ensimmäinen osa.
Jatkuva oppiminen ja sen edistäminen ovat nousseet yhdeksi keskeiseksi koulutuksen teemaksi nykymaailmassa. Työelämän ja teknologian nopea muutos vaatii meiltä jatkuvaa osaamisen päivittämistä ja korkeakoulujen rooli on tässä prosessissa merkittävä. Jatkuva oppiminen nähdään erittäin merkityksellisenä, sillä sen avulla vastataan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista elämän ja työuran eri vaiheissa. Mutta millaista pedagogiikkaa työelämälähtöinen jatkuvan oppimisen toteuttaminen edellyttää yhä enemmän korkeakouluilta?
Nopea vastaus lienee se, että jatkuvan oppimisen pedagogiikka edellyttää joustavia opetusmenetelmiä, jotka mahdollistavat opiskelun muun muassa työn ohessa. Perinteinen korkeakoulujen vastaus tähän on ollut verkkokurssit, hybridiopetus ja itsenäistä opiskelua tukevat digitaaliset työkalut. Tällöin voidaan todeta, että opiskelu on mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta, mutta millaisia ovat nuo edellä mainitut kurssit? Mitä sisällön suunnittelu, oppiminen, sen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä ennen kaikkea hyöty opiskelijalle itselleen ja työelämälle tarkoittavat? Olisiko hyvä välillä pysähtyä miettimään, kuinka oppijalähtöisiä opintojaksot ovat ja palveleeko digitekniikka niin opettajaa, kuin opiskelijaakin mahdollisimman joustavasti? Esimerkiksi kansallisessa korkeakoulujen Digivisio -hankkeessa korkeakoulut ovat päässeet kehittämään ja edistämään jatkuvan oppimisen osaamistaan verkostoissa.
On tärkeää tunnistaa, että oppijoiden tarpeet muuttuvat yhteiskunnan muutoksen myötä. Tavoiteltu maali siirtyy koko ajan. Ohjaammeko ja innostammeko riittävän vakuuttavasti uusia oppijoita korkeakouluopetuksen äärelle? Uudistuuko koulutus riittävän nopeasti muuttuvassa ajassa, ja pystymmekö vastaamaan nopeasti ja joustavasti niin työelämän kuin oppijan muuttuviin yksilöllisiin tarpeisiin? Opetussuunnitelma ohjaa sekä opiskelijan että opettajien työtä. Opetussuunnitelmalla määritellään tutkinnon osaamisprofiili ja tavoiteltavat koulutusalakohtaiset sekä tutkintojen yhteiset osaamisalueet, jotka yhdessä luovat perustan ammatilliselle asiantuntijuudelle, työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Opetussuunnitelmatyö on parhaimmillaankin jatkuvasti uudistuvaa. Käytännössä muutaman vuoden välein toteutettava uudistusponnistus, jossa selvitetään sidosryhmien näkemyksiä ja vakuututaan, että taas ollaan ajan hermoilla, ei välttämättä enää riitä. Tarvitaan nopeita koulutuksia. Me MFamk hankkeessa haluamme hieman haastaa korkeakoulujen ja muiden kouluttajien tarjontaa ennen kaikkea siinä, mitä työelämässä olisi tarvittu jo eilen ja mitä tarvitaan muutaman vuoden kuluttua.
Hanke lähti aikanaan vireille ajatuksesta, että tarvitsemme korkeakoulujen tuottamien yleisosaajien lisäksi työelämässä myös tässä ja nyt tarvittavaa erikoisosaamista, ja toisaalta yrityksille nopeita osaamista kasvattavia kursseja. Tämä edellyttää myös yrityksissä uusien oppimisen mallien laajaa käyttöönottoa, jossa yrittäjät ketterästi suorittavat räätälöityjä pieniä osaamiskokonaisuuksia, joiden sisältöä he voivat soveltaa suoraan työhönsä. Tällöin kouluttautumisen tarve ja korkeakoulupedagogiikka vastaavat työelämän tarpeisiin. Se jos jokin mahdollistaa osaamisen kasvua, nopeaa työllistymistä ja henkilöiden urakehitystä.
MFamk hankkeessa jatkuvan oppimisen pedagogiikka toteutetaan kolmikantaisesti, tai oikeastaan neljä, tai jopa vieläkin laajemmin. Mukana ovat kahden korkeakoulun lisäksi myös Marketing Finland Oy, joka on valtakunnallinen, mainontaa ostavien yritysten ja yhteisöjen eli brändien sekä mainonnan palveluita tuottavien organisaatioiden edunvalvontajärjestö. Lisäksi hankkeessa on tarkoitus syventää yhteistyötä myös brändijäsenten kanssa, jotka ovat mukana koulutuksen suunnittelussa, ja osaamisen tunnistamisessa. Yhdessä tuotetaan uusia asiantuntijoita, osaamismerkkejä ja sertifikaatteja sekä korkeakouluopintoja.
Korkeakoulujen yhteistyö ja pienien osaamiskokonaisuuksien hyödyntäminen voivat tukea merkittävästi mikro ja pk-yrityksiä osaamisen kehittämisessä ja varmistaa, että työntekijöillä on tarvittavat taidot ja tiedot menestyäkseen muuttuvassa työelämässä. Me kirjoittajat näemme, että korkeakouluopetus tulee muuttumaan ja tässä muutostyössä kannattaa olla vaikuttajan ja ohjaajan roolissa. Opiskelijatkaan eivät välttämättä hae enää tutkintoa, vaan täsmällistä ja sen hetkiseen työelämätilanteeseen sopivaa osaamista. Moni opiskelija tai yrittäjä haluaa ketterästi täydentää omaa cv:tä vastaamaan työelämän tarpeisiin. Yksinkertaisimmillaan hän kirjaa verkkopalveluun hakuehdot, valitsee kurssisuodattimet: missä ja miten haluaa opiskella, etänä/paikan päällä ja mitkä kurssit ovat suoraan hyödynnettävissä omiin työtehtäviin. Kun kurssi on suoritettu hän saa merkinnän suorituksestaan ja merkinnän myös LinkedIn verkkoyhteisöpalveluun. Tällainen ketterä toimintamalli palvelee kaikkia, myös uusia osaajia tarvitsevia yrityksiä ja työnantajia.
Blogin kirjoittajat työskentelevät ammattikorkeakouluissa ja blogisarja integroituu Digivisioon 2030 ja MFamk – Super Digital – hankkeeseen. Digivisio 2030 – hankkeessa suomalaiset korkeakoulut rakentavat yhdessä oppimisille tulevaisuutta. Euroopan unionin osarahoittama MFamk-hanke tarjoaa yrityksille ketterän mahdollisuuden osallistua digiajan markkinoinnin ja myynnin taitojen oppimiseen ja soveltamiseen liiketoiminnan edistämiseksi. Hankkeessa ovat mukana Kajaanin ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu ja Marketing Finland Oy.
Tämä on jatkuvan oppimisen pedagogiikkaa käsittelevä blogisarja, joka jakautuu kolmeen osaan. Blogin ensimmäisessä osassa käsiteltiin oppimista sekä jatkuvan oppimisen paradigmaa ja sen mahdollisuuksia koulutusta ohjaavana oppimiskäsityksenä. Integroituuko tämä paradigma työelämän tarpeisiin? Blogin toisessa osassa perehdytään, millaista pedagogiikkaa ja tapaa toimia jatkuvan oppimisen toteuttaminen edellyttää? Blogisarjan viimeisessä osassa käsitellään informaalin ja nonformaalin koulutusmateriaalin laatutekijöitä ja käytännön vinkkejä koulutuksiin ja hanketoimintaan materiaalin tuottamiseksi.
Lähteet
Digivisio (2021). (Hankesuunnitelma 2021–2024. Saatavilla 13.11.2024 Https:// Digivisio-2030-hankesuunnitelma_2021_2024.pdf
OECD (2020), Continuous Learning in Working Life in Finland, Getting Skills Right, OECD Publishing, Paris. https://doi.org/10.1787/2ffcffe6-en.
Jyväskylän ammattikorkeakoulu (2019). OPS- käsikirja. Saatavilla 13.11.2024 https://help.jamk.fi/ops-kasikirja/fi/
Valtioneuvosto (2020). Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5
Valtioneuvosto (2023). Yhdessä jatkuvaa oppimista uudistamassa. Jatkuvan oppimisen uudistus – hankkeen loppuraportti. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-950-2