Vaikuttavuuden arviointi, joka perustuu toiminnan nykytilan ja kehittämistarpeiden tunnistamiseen, selkeiden tavoitteiden ja mittareiden määrittelyyn, on olennainen osa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden päätöksentekoa ja kehittämistä. Vaikuttavuuden monitasoinen ja monitieteinen tarkastelu auttaa ymmärtämään, miten palvelut tuottavat arvoa yksilölle ja yhteiskunnalle. Systemaattiset menetelmät, kuten ongelma- ja vaikuttavuuspuut, vaikuttavuusketju sekä tarkkaan määritellyt mittarit, tukevat muutosten seuraamista ja vaikuttavuuslähtöistä johtamista.
Vaikuttavuusmallin hyödyntäminen edistää vaikuttavuuden arvioinnin osaamista
Vaikuttavuus ei ole yksiselitteinen käsite. Sen ymmärtäminen vaatii moniulotteista tarkastelua, yksittäisestä asiakkaasta aina koko organisaatioon ja palvelujärjestelmään saakka (Pekkola ym., 2023). Vaikuttavuuden arviointi sote-toimintaympäristössä liittyy keskeisesti siihen, miten palvelut vastaavat tunnistettuihin tarpeisiin ja miten ne tuottavat lisäarvoa hyvinvointia edistäen (Koskinen-Ollonqvist ym., 2005).
Kajaanin ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijat osallistuvat opintojensa aikana vaikuttavuuden arvioinnin opintojaksolle. Opintojaksolla kartoitetaan organisaation ongelmia, joita tarkastellaan ja ratkaistaan vaikuttavuuden näkökulmasta. Vaikuttavuuden arvioinnissa on ensiarvoisen tärkeää määritellä ja rajata arvioitava ongelma huolellisesti. Arvioinnissa voidaan tarkastella vaikuttavuutta kahdesta eri näkökulmasta: asiakasvaikuttavuutena, joka kohdistuu suoraan palvelun käyttäjään, tai yhteiskunnallisena vaikuttavuutena, joka ilmenee palvelujen oikeana kohdentamisena ja riittävyytenä (Kauppinen & Luojus, 2021).
Opiskelijat laativat opintojaksolla vaikuttavuusmallin, sitä tukevan mittariston ja tiedon keräämisen valitsemansa ilmiön vaikuttavuuden arvioinnin osoittamiseksi. Opintojakson tavoitteena on mm. edistää opiskelijan vaikuttavuuden arvioinnin osaamista hyödyntäen vaikuttavuusmallinnusta. Vaikuttavuusmalli kuvataan vaikuttavuusketjuna, joka sisältää tarpeen, tavoitteen, ratkaisun, teot, muutoksen, vaikutuksen, mittarit ja tiedonkeruusuunnitelman (kuva 1).
Kuva 1. Vaikuttavuusketju havainnollistettuna (Dahler-Larsen, 2005)
Vaikuttavuusketju auttaa hahmottamaan intervention logiikan ongelmasta ratkaisuun ja siitä vaikutuksiin. Keskeisinä menetelminä toimivat ongelmapuu, joka kuvaa nykytilanteen haasteet ja niiden juurisyyt, sekä vaikuttavuuspuu, jonka avulla visualisoidaan tavoitellut muutokset ja vaikutukset sekä tarvittavat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi. Vaikuttavuuspuu on visuaalinen menetelmä, jolla voidaan jäsentää palvelulupauksen, vaikuttavuusvision, tarvittavien muutosten sekä odotettujen vaikutusten kokonaisuutta. Se auttaa konkretisoimaan vaikuttavuusketjun ja visualisoimaan intervention logiikkaa, mikä on hyödyllistä erityisesti monimutkaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon konteksteissa. (Heliskoski ym., 2018; Tykkyläinen, n.d.)
Sidosryhmäanalyysi on osa vaikuttavuusperusteista kehittämistä ja vaikuttavuuden arviointia, sillä vaikuttavuus ei muodostu pelkästään teknologisesta ratkaisusta vaan monien toimijoiden ja tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Sidosryhmien tunnistaminen, analysointi ja osallistaminen ovat keinoja turvata esimerkiksi hankkeen sujuva eteneminen ja pysyvä vaikuttavuus (Freeman ym., 2010). Vaikuttavuuden arviointi edellyttää muutosten tunnistamista sekä toimijoiden välisten suhteiden ymmärtämistä etenkin digitalisaation edetessä (OECD, 2023).
Vaikuttavuuden mittaaminen ja vaikuttavuudesta viestiminen
Asetettavat mittarit ovat keskeinen osa vaikuttavuuden arviointia ja kehittämistoimien seurantaa. Niiden avulla voidaan seurata tavoitteiden saavuttamista ja todentaa interventioiden vaikutuksia. Vaikuttavuusketjun mittarit jaetaan prosessi-, muutos- ja vaikutusmittareihin. Prosessimittarit keskittyvät toimenpiteiden toteuttamiseen ja prosessin etenemiseen. Muutosmittarit keskittyvät konkreettisiin muutoksiin, joita interventio tuottaa ja ne osoittavat, kuinka järjestelmä on muuttanut toimintaa ja vaikuttanut välittömiin tavoitteisiin. Vaikutusmittarit keskittyvät laajoihin ja pidemmän aikavälin vaikutuksiin. (Dahler-Larsen, 2005.)
Vaikuttavuuden arvioinnin onnistuminen edellyttää suunnitelmallista tiedonkeruuta, joka tukee arvioinnin systemaattisuutta ja luotettavuutta. Tiedonkeruusuunnitelmassa määritellään, mitä tietoa kerätään, milloin ja miltä kohderyhmiltä sekä miten keruu toteutetaan ja kuka siitä vastaa. Hyvin suunniteltu tiedonkeruu mahdollistaa sen, että vaikuttavuusketjun eri vaiheiden toteutumista seurataan ja analysoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla (Koskinen-Ollonqvist ym., 2005). Jokainen vaikuttavuusketjun vaihe sisältää sekä taustalla vaikuttavia oletuksia että mahdollisia riskejä, jotka voivat estää toivottujen muutosten ja vaikutusten saavuttamista. Teoriaperusteisessa arvioinnissa korostetaan intervention taustalla vaikuttavien oletusten ja mekanismien tunnistamista ja testaamista (Chen, 2023; Dahler-Larsen, 2005). Arviointiin on tärkeää sisällyttää suunnitelma näiden riskien tunnistamisesta, ennakoinnista ja hallinnasta (Heliskoski ym., 2018).
Vaikuttavuusviestintä on osa vaikuttavuuden arviointia ja tulosten hyödyntämistä. Sen tavoitteena on välittää ymmärrettävästi ja selkeästi intervention vaikutukset ja niiden muodostuminen. Vaikuttavuusviestinnän onnistuminen edellyttää, että eri kohderyhmien tietotarpeet ja tiedonkäytön konteksti huomioidaan (Heliskoski ym., 2018; Koskinen-Ollonqvist ym., 2005). Vaikuttavuustiedon muotoilu ymmärrettävään ja tietyssä kontekstissa merkitykselliseen muotoon tukee oppimista, päätöksentekoa ja käytäntöjen kehittämistä (Patton, 2008). Visualisointi, tarinallistaminen ja kielellinen selkeys ovat merkityksellisiä, kun halutaan tavoittaa eri ammattiryhmät, potilaat sekä yleisö (Dahler-Larsen, 2019; Heliskoski ym., 2018, 17–19).
Vaikuttavuuden arvioinnin johtaminen
Vaikuttavuuden arvioinnin johtaminen on merkityksellistä vaikuttavuuden varmistamiseksi. Vaikuttavuuslähtöinen johtaminen sotessa perustuu systemaattiseen tiedonkeruuseen, analyysiin ja tiedolla johtamiseen (Laihonen & Mäntylä, 2018). Virtanen ym. (2021) määrittelevät vaikuttavuuslähtöisen johtamisen toimintatavaksi, jossa resursseja kohdennetaan tavoitteellisesti niihin toimenpiteisiin, joilla saavutetaan mahdollisimman suuri vaikuttavuus. Tämä edellyttää selkeää käsitystä tavoitelluista vaikutuksista, niiden mittaamisesta ja vaikuttavuustiedon integroinnista päätöksentekoon. Vaikuttavuuden arvioinnin johtaminen sisältää arvioinnin suunnittelun, toteutuksen, seurannan ja kehittämisen. Vaikuttavuuden johtaminen tulee integroida osaksi organisaation johtamisjärjestelmää.
Kajaanin ammattikorkeakoulun sotealan yamk-opiskelijat oppivat vaikuttavuuden arvioinnin opintojaksolla käyttämään ja soveltamaan vaikutusmallia sekä laatimaan vaikutusmallia tukevan mittariston. Oppimistehtävän avulla opiskelija vahvistaa osaamistaan tarkastella vaikuttavuuden arviointia organisaation johtamisen näkökulmasta. Opiskelijat ovat kuvanneet opintojakson tukeneen heidän kehittymistään kohti vaikuttavuuslähtöistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijuutta. Opintojakso kehittää osaamista vaikuttavuusajattelun soveltamisessa sosiaali- ja terveydenhuollon teknologisiin ratkaisuihin, syventää ymmärrystä vaikuttavuusketjun kuvaamisesta, vahvistaa kykyä määritellä mittareita ja tiedonkeruumenetelmiä, analysoida sidosryhmien rooleja teknologisessa muutoksessa, kehittää riskienhallintaosaamista sekä vahvistaa vaikuttavuusviestintää ja -johtamista. STM:n (2022) mukaan juuri nämä osaamisalueet ovat keskeisiä sotealan kehittämisessä ja johtamisessa.
Lähteet
Chen, H. T. (2023). Practical program evaluation: Theory-driven evaluation and the integrated evaluation perspective. SAGE Publications. https://doi.org/10.4135/9781071909850
Dahler-Larsen, P. (2019). Quality: From Plato to performance. Palgrave Macmillan.
Dahler-Larsen, P. (2005). Vaikuttavuuden arviointi. Stakes. FinSoc Arviointiraportteja 3/2005. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204194271
Freeman, R. E., Harrison, J. S., Wicks, A. C., Parmar, B. L., & de Colle, S. (2010). Stakeholder theory: The state of the art. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1080/19416520.2010.495581
Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A., & Tykkyläinen, S. (2018). Vaikuttavuuden askelmerkit: Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/vaikuttavuuden-askelmerkit
Kauppinen, S., & Luojus, S. (toim.) (2021). Kohti vaikuttavaa sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämistä: Toimintatapojen ja -mallien tuottaminen yhteiskehittämisellä. Laurea-julkaisut.
Koskinen-Ollonqvist, P., Pelto-Huikko, A., & Rouvinen-Wilenius, P. (2005). Näkökulmia vaikuttavuuteen: Vaikuttavuuden arvioinnin mahdollisuudet terveyden edistämisessä. Terveyden edistämisen keskus.
Laihonen, H., & Mäntylä, S. (2018). Strategic knowledge management and evolving local government. Journal of Knowledge Management, 22(1), 219–234. https://doi.org/10.1108/JKM-06- 2017-0232
OECD. (2023). Evaluation of Active Labour Market Policies in Finland. OECD Publishing. https://www.oecd.org/en/publications/2023/02/evaluation-of-active-labour-market-policies-infinland_c2eb2c3a.htm
Patton, M. Q. (2008). Utilization-focused evaluation (4. painos). Sage publications.
Pekkola, E., Leponiemi, U., & Heikkilä, S. (2023). Vaikuttavuus julkishallinnossa: käsitteellistä kehittelyä ja mittausnäkökulman pohdintaa. Focus Localis, 51(1), 25–40.
Sosiaali- ja terveysministeriö [STM]. (2022). Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia ja toimeenpano 2022–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:2.
Tykkyläinen, S. (n.d.). Vaikuttavuusmalli. Vaikuttava yritys. Saatavilla 25.4.2025 https://vaikuttavayritys.fi/tag/vaikuttavuusmalli/
Virtanen, P., Stenvall, J., & Rannisto, P. H. (2021). Tiedolla johtaminen julkisessa hallinnossa: teoriaa ja käytäntöjä. Gaudeamus.